Kirjottelen tässä taas muutaman rivin kaikessa kiireessä. Olen koko päivän koettanut saada tuota häntääni kiinni, mutta en vielä ole onnistunut. Täytyyhän sen lopulta väsyä sen verran, että saisin sen kiinni.
Nyt jäätiin pitkästä aikaa lauantaiksi kaupunkiin, kun yleensä on oltu siellä mökillä. Kohta se on kuulemma laitettava talviteloillekkin, sanoi iska. Saas nähdä millaiset telat ne on, kun olin viime syksynä sen verran pieni, etten ihan tarkkaan muista.
Olen oppinut siellä ravustamisen jalon taidon. Aina kun löydän rannalta semmoisen pienen valkoisen kohon, käyn kiskomassa sen sinisen kapineen,( jota iska sanoo merraksi) keskelle pihaa. Kyllähän nuo rantarisukot panee vähän hanttiin, mutta sinnikkyys palkitaan. Olet sinä aikamoinen vetokoira, iska sanoo.
Sitten ne aina pelaavat siellä kaikenlaisia pelejä ja minun täytyy vähän vahtia, ettei kukaan huijaa. Aikamoinen vahtikoira, äippä sanoo.
Ne vaan pelaa ja sitten taas pelaa jotain muuta. Välillä ne heittää minun kanssa palloa ja paistaa välillä makkaraa ja sitten taas pelaa ihan iltamyöhälle asti, niin, että minua ihan väsyttää. Mutta on siellä silti ihan kivaa.
Nyt on sitten tullut syksy ja kuulemma koulutkin ovat alkaneet. Minäkin taidan alkaa opiskelun. Äippä ja Iska sanoi, että mulla on kaikki edellytykset lintukoiraksi ja hommasivat mulle jo oppimateriaalinkin, että päästään alkuun.
Olenkin ajatellut opiskella oikein ahkerasti, kun iska sanoi, että jos meinaa saada kunnon kanakoiran viran, ei kannata lintsata, vain ahkeralla opiskelulla menestyy ja valmistuu joksikin, laiskasta tulee vaan semmonen bullshitterrieri.
