Ette ikinä arvaa ????

Minäpäs kävinkin eilen sukukokouksessa ihan herrain Helsingissä asti ! Ette usko miten hirmu kiva päivä mulla oli. Iska lähti kuskiksi, kun mulla ei oo vielä ajokorttia. Näin siellä velipojatkin.



Keli oli hieno, voi että minä tykkäsin ! Iska sanoikin, että kylläpä on koiranilma.


Sitten siellä oli semmonen katselmus. Me päästiin pellonreunalle seisomaan, ei tosin ihan yksin. Minunkin piti ottaa se Viivi-siskon Jarmo juttukaveriksi. Sille pantiin numerolappu rintaan, etten minä vaan hukkaa sitä sinne tungokseen. Oli meitä aika pitkä rivi.








Sitten sielä pyöri semmonen nainen, joka oli kuulemma tuomari. Se käveli ja kurkisteli meitä pää kallellaan. Minä olen aina luullut että semmoiset tuomarit on pitkällekoulutettuja ja sivistyneitä, mutta arvatkaas mitä, tuo härski täti rupes KOURIIN MUN MUNIA !!!

Sitten ne jako jonkinlaisia nauhoja ja sitten odoteltiin ja sitten toisenvärisiä nauhoja ja käveltiin ja juostiin edestakaisin ja mulla oli aika homma saada se Jarmo juokseen siihen suuntaan ja sillä puolella missä minä halusin ja sitten siksakkia, eikä se kyllä yhtään onnistunutkaan, mutta jospa tuo vielä oppisi, kun minä vähän sitä opetan. Viivi-siskokin tuli kentän reunaan kattomaan, kun se on enempi semmonen välineurheilija.

Koiranilma jatkui koko ajan. Täällä kotona lumi sataa taivaalta alaspäin, mutta siellä se tulee jostakin vaakasuorasti, ja sitten me seistiin semmosen teltan edessä kuuntelemassa tuomiota ja minä vähän ajattelin, että noinkohan me tästä ehdonalaisella selvitään, kun tuo Jarmokaan ei oikein totellu, vaikka vaikka minä koitin sitä kiskoo.

Sitten me taas odoteltiin ja tutustuttiin, vaikka siellä olikin hajuja, niin, ettei niitä kaikkia uusia tuttuja edes hajulta muista, mutta nuo velipojat oli kyllä aika kivoja, olis tietysti ollu kiva nähdä siskotkin, mutta aina ei voi onnistua.



Sitten minä vielä kerran juoksetin sitä Jarmoo, että jos se vaikka alkaisi oppia, ja sittenhän se menikin jo vähän paremmin, vaikka se olikin vähän eri mieltä suunnista, sun muista. Sitten me seistiin vielä siinä rivissä ja sieltä pyrystä ilmestyi täti, joka antoi Jarmolle sinisen rusetin, kun se lopultakin alkoi oppia.



Ihmiset taputtikin sille niin, että sohjo rukkasista sinkoili. Kyllä nämä sukukokoukset ovat sitten hauska harrastus !!!!!



Siellä kaikilla oli niin mukavaa....................................oi jospa oisit saanut olla muukaaanaaa !!!!!!!

Tavella on kivaa !!!!!

Heippa taas !

Rupesin tuossa taas välillä kertoilemaan teille muillekin, mitä mulle kuuluu.

On meinannu välillä unohtua,kun on niin paljon tekemistä. Pihaa pitää vahtia koko ajan. Harakat tulee tuohon pihakoivuun mulle naureskelemaan ja minun pitää istua puun alla odottelemassa josko joku niistä sattuisi putoamaan niin, että voisin näyttää kuka viimeksi nauraa.

Luntakin on sadellut ihan mukavasti, että on riittänyt kaivelemista ja polkujen tallaamista, ettei ne peity ihan kokonaan. Yksi narunpätkä ja pari näppylähanskaa meinasi jo kadota, mutta kunnon kaivu-urakan jälkeen nekin löytyi.

Joulun tietämissä täällä oli aika vilske, kun Ameriikan sisko miehineen touhusi tuossa edestakaisin, kun niiden piti kuukauden aikana keretä tapaamaan kaikki kaverinsa. Iines-sisko oli hommannu kuulemma koirankin. Sen nimi on kuulemma Lilli-Perkele. Kuulosti aika äijämäiseltä, mutta kun minä näin sen kuvan, niin aika neitimäinen se kyllä oli. Laitan sen kuvan tänne, kunhan saan semmosen.

Ulkoilua on tullu harrastettua aika paljon, mulla piisaa tota projektia tossa pihalla aika paljon.

Koirapuistossakin käydään kavereita tapaamassa aika usein. Tänäänkin siellä oli aika paljon porukkaa. Pari lappalaistakin. Nuorempi niistä oli suunnilleen saman ikäinen kuin minä, mutta ne oli aika pieniä. Kuulemma tytöt on aina niin siroja ja pieniä.

Reissussakin on käyty aina silloin tällöin. Etupäässä siellä Kajaanin suunnalla . Pikku Ellin touhuja on kiva seurata. Se on aika huikee mäenlaskijakijakin.

Hevimetallisiskokin meni sinne omaan kotiinsa Helsinkiin, kun sen polvi parani senverran, että se pärjää jo kainalosauvojen kanssa. Nyt on sohvalla mulle tilaa vähän liiankin kanssa. Sen kanssa oli vaan niin kiva kattoo sohvalla kauhuelokuvia.




Olen minä kyllä kuulemma oppinut melko sylikoiraksi sanoi äippä. Minusta se on kyllä kivaa, vaikka äippä joskus tuskailee sen kuuman kahvikuppinsa kanssa. Kun se kuppi on niin pienikin, niin enkö minä muka mahtuisi yhtä aikaa sen kanssa syliin. Omituista?

Nyt kyllä alkaa jo väsyttää senverran vilkkaan päivän jälkeen, että taidan jatkaa taas toisen kerran. Jos kuljeksitte täälläpäin, niin poikkeilkaapa, minä koetan tuossa kopin katolla päivystää, että ette lipsahda vahingossa huomaamatta ohi.




Terveisin Mosku !!!