Kiireitä pitelee !

Moikka taas !

Kirjottelen tässä taas muutaman rivin kaikessa kiireessä. Olen koko päivän koettanut saada tuota häntääni kiinni, mutta en vielä ole onnistunut. Täytyyhän sen lopulta väsyä sen verran, että saisin sen kiinni.

Nyt jäätiin pitkästä aikaa lauantaiksi kaupunkiin, kun yleensä on oltu siellä mökillä. Kohta se on kuulemma laitettava talviteloillekkin, sanoi iska. Saas nähdä millaiset telat ne on, kun olin viime syksynä sen verran pieni, etten ihan tarkkaan muista.

Olen oppinut siellä ravustamisen jalon taidon. Aina kun löydän rannalta semmoisen pienen valkoisen kohon, käyn kiskomassa sen sinisen kapineen,( jota iska sanoo merraksi) keskelle pihaa. Kyllähän nuo rantarisukot panee vähän hanttiin, mutta sinnikkyys palkitaan. Olet sinä aikamoinen vetokoira, iska sanoo.

Sitten ne aina pelaavat siellä kaikenlaisia pelejä ja minun täytyy vähän vahtia, ettei kukaan huijaa. Aikamoinen vahtikoira, äippä sanoo.

Ne vaan pelaa ja sitten taas pelaa jotain muuta. Välillä ne heittää minun kanssa palloa ja paistaa välillä makkaraa ja sitten taas pelaa ihan iltamyöhälle asti, niin, että minua ihan väsyttää. Mutta on siellä silti ihan kivaa.



Nyt on sitten tullut syksy ja kuulemma koulutkin ovat alkaneet. Minäkin taidan alkaa opiskelun. Äippä ja Iska sanoi, että mulla on kaikki edellytykset lintukoiraksi ja hommasivat mulle jo oppimateriaalinkin, että päästään alkuun.
Olenkin ajatellut opiskella oikein ahkerasti, kun iska sanoi, että jos meinaa saada kunnon kanakoiran viran, ei kannata lintsata, vain ahkeralla opiskelulla menestyy ja valmistuu joksikin, laiskasta tulee vaan semmonen bullshitterrieri.

Hellurei !

Minäpä tässä taas !

Ette ikinä arvaa. Minäpä olen ollut lomalla äipän ja iskan kanssa jo kokonaisen viikon. Ne keksi, että mennään pois kaupungin hulinasta johonkin vähän kauemmas. Niinpä me sitten mentiin Ärjänsaareen Oulujärvelle. Siellä ei ollut edes sähköjä, mutta sitä rauhaa siellä kyllä oli. Oli kivan tasaiset hiekkarannat missä voi juoksennella vapaasti.

Olin minä aika polleana kun iska sanoi, että nyt mulla on suomen neljänneksi suurin juomakuppi ! Enpä minä niistä juomisista niin piittaa, hoitakoon äippä ja iska sen juomapuolen.

Mutta oli siellä kyllä komeat maisemat !

Kyllä siellä rantaa piisasi, kun koko saari on iso hiekkakasa Oulujärven keskellä. Neljä kilometriä pitkä ja kilometrin leveä. Kipittelin koko ajan toisten edellä edestakaisin tietä näyttämässä, etteivät vaan eksy matkasta.

Vesikin oli mukavan lämmintä, mutta en minä kovin syvälle mennyt, paitsi silloin ekana iltana, kun minä vähän innostuin juoksemaan, enkä huomannut ollenkaan, että se on vettä. Silloin minä menin niin että loiskahti, korvat vaan jäivät kuivaksi (melkein) kun minä sukelsin.

Joka päivä me heitettiin niitä kävelyretkiä ympäri saarta. Kylläpä siellä olikin keloja ja koloja tutkittavaksi. Välillä pysähdyttiin vähän johonkin varjoisampaan paikkaan kun oli niin kuumakin.

Minä vaan viiletin hiekkarinteitä ylös ja alas, kun se oli niin huisin kivaa! Iska jo arvelikin, eikö se iske lomastressi tuommoisen kiireen kanssa.

Mutta kyllähän me joskus sitten istuttiinkin hetki hiljaa hiekkarinteen harjalla ja ihailtiin upeita maisemia.

Kylläpä todellakin oli hieno lomapaikka, eikä käynyt viikossa aika pitkäksi. Kylläpä olisi kivaa, jos pääsisi tänne toisenakin kesänä !

Kaiken kruunasi jokailtainen rituaali saunan jälkeen, kun mentiin rannan nuotiopaikalle ja paistettiin kaikille omat makkarat ! Nami !!!

Nytpä ollaan taas kotona ja kuunnellaan vesisateessa pesukoneen hyrinää, että päästään taas tekemään jotain kivaa ! Mukavaa kesänjatkoa kaikille !

Ette ikinä arvaa ????

Minäpäs kävinkin eilen sukukokouksessa ihan herrain Helsingissä asti ! Ette usko miten hirmu kiva päivä mulla oli. Iska lähti kuskiksi, kun mulla ei oo vielä ajokorttia. Näin siellä velipojatkin.



Keli oli hieno, voi että minä tykkäsin ! Iska sanoikin, että kylläpä on koiranilma.


Sitten siellä oli semmonen katselmus. Me päästiin pellonreunalle seisomaan, ei tosin ihan yksin. Minunkin piti ottaa se Viivi-siskon Jarmo juttukaveriksi. Sille pantiin numerolappu rintaan, etten minä vaan hukkaa sitä sinne tungokseen. Oli meitä aika pitkä rivi.








Sitten sielä pyöri semmonen nainen, joka oli kuulemma tuomari. Se käveli ja kurkisteli meitä pää kallellaan. Minä olen aina luullut että semmoiset tuomarit on pitkällekoulutettuja ja sivistyneitä, mutta arvatkaas mitä, tuo härski täti rupes KOURIIN MUN MUNIA !!!

Sitten ne jako jonkinlaisia nauhoja ja sitten odoteltiin ja sitten toisenvärisiä nauhoja ja käveltiin ja juostiin edestakaisin ja mulla oli aika homma saada se Jarmo juokseen siihen suuntaan ja sillä puolella missä minä halusin ja sitten siksakkia, eikä se kyllä yhtään onnistunutkaan, mutta jospa tuo vielä oppisi, kun minä vähän sitä opetan. Viivi-siskokin tuli kentän reunaan kattomaan, kun se on enempi semmonen välineurheilija.

Koiranilma jatkui koko ajan. Täällä kotona lumi sataa taivaalta alaspäin, mutta siellä se tulee jostakin vaakasuorasti, ja sitten me seistiin semmosen teltan edessä kuuntelemassa tuomiota ja minä vähän ajattelin, että noinkohan me tästä ehdonalaisella selvitään, kun tuo Jarmokaan ei oikein totellu, vaikka vaikka minä koitin sitä kiskoo.

Sitten me taas odoteltiin ja tutustuttiin, vaikka siellä olikin hajuja, niin, ettei niitä kaikkia uusia tuttuja edes hajulta muista, mutta nuo velipojat oli kyllä aika kivoja, olis tietysti ollu kiva nähdä siskotkin, mutta aina ei voi onnistua.



Sitten minä vielä kerran juoksetin sitä Jarmoo, että jos se vaikka alkaisi oppia, ja sittenhän se menikin jo vähän paremmin, vaikka se olikin vähän eri mieltä suunnista, sun muista. Sitten me seistiin vielä siinä rivissä ja sieltä pyrystä ilmestyi täti, joka antoi Jarmolle sinisen rusetin, kun se lopultakin alkoi oppia.



Ihmiset taputtikin sille niin, että sohjo rukkasista sinkoili. Kyllä nämä sukukokoukset ovat sitten hauska harrastus !!!!!



Siellä kaikilla oli niin mukavaa....................................oi jospa oisit saanut olla muukaaanaaa !!!!!!!

Tavella on kivaa !!!!!

Heippa taas !

Rupesin tuossa taas välillä kertoilemaan teille muillekin, mitä mulle kuuluu.

On meinannu välillä unohtua,kun on niin paljon tekemistä. Pihaa pitää vahtia koko ajan. Harakat tulee tuohon pihakoivuun mulle naureskelemaan ja minun pitää istua puun alla odottelemassa josko joku niistä sattuisi putoamaan niin, että voisin näyttää kuka viimeksi nauraa.

Luntakin on sadellut ihan mukavasti, että on riittänyt kaivelemista ja polkujen tallaamista, ettei ne peity ihan kokonaan. Yksi narunpätkä ja pari näppylähanskaa meinasi jo kadota, mutta kunnon kaivu-urakan jälkeen nekin löytyi.

Joulun tietämissä täällä oli aika vilske, kun Ameriikan sisko miehineen touhusi tuossa edestakaisin, kun niiden piti kuukauden aikana keretä tapaamaan kaikki kaverinsa. Iines-sisko oli hommannu kuulemma koirankin. Sen nimi on kuulemma Lilli-Perkele. Kuulosti aika äijämäiseltä, mutta kun minä näin sen kuvan, niin aika neitimäinen se kyllä oli. Laitan sen kuvan tänne, kunhan saan semmosen.

Ulkoilua on tullu harrastettua aika paljon, mulla piisaa tota projektia tossa pihalla aika paljon.

Koirapuistossakin käydään kavereita tapaamassa aika usein. Tänäänkin siellä oli aika paljon porukkaa. Pari lappalaistakin. Nuorempi niistä oli suunnilleen saman ikäinen kuin minä, mutta ne oli aika pieniä. Kuulemma tytöt on aina niin siroja ja pieniä.

Reissussakin on käyty aina silloin tällöin. Etupäässä siellä Kajaanin suunnalla . Pikku Ellin touhuja on kiva seurata. Se on aika huikee mäenlaskijakijakin.

Hevimetallisiskokin meni sinne omaan kotiinsa Helsinkiin, kun sen polvi parani senverran, että se pärjää jo kainalosauvojen kanssa. Nyt on sohvalla mulle tilaa vähän liiankin kanssa. Sen kanssa oli vaan niin kiva kattoo sohvalla kauhuelokuvia.




Olen minä kyllä kuulemma oppinut melko sylikoiraksi sanoi äippä. Minusta se on kyllä kivaa, vaikka äippä joskus tuskailee sen kuuman kahvikuppinsa kanssa. Kun se kuppi on niin pienikin, niin enkö minä muka mahtuisi yhtä aikaa sen kanssa syliin. Omituista?

Nyt kyllä alkaa jo väsyttää senverran vilkkaan päivän jälkeen, että taidan jatkaa taas toisen kerran. Jos kuljeksitte täälläpäin, niin poikkeilkaapa, minä koetan tuossa kopin katolla päivystää, että ette lipsahda vahingossa huomaamatta ohi.




Terveisin Mosku !!!

Joulun odotus

Me käytiin taas talvisessa Kajaanissa katsomassa Impiä ja Elli-tyttöstä, oli siellä velikin vaimoineen ja kaikenkarvaisia sukulaisia muutenkin. En ollutkaan vielä tavannut serkkuani Bellaa, joka on kuulema kultainen noutaja. Sellainen vanha, arvokas rouva oli Bella eikä oikein ruvennut leikkihommiin vaikka kyllä tuttavuutta vähän tehtiinkin. Impi kiljui taas korvaani niin useaan otteeseen että pelkäämpä kuuloni hieman kärsineen. Ellin kanssa ollaan jo ihan kavereita, se meinailikin että josko jäisin sinne asumaan, mutta sitten se käsitti että minulle tulisi äitiä niin kova ikävä, että parempi minun on tulla kotiin. Ihan hyvin päätetty, mulle kun meinas tulla jo ikävä kun kävivät kaupungilla.

Mulle selvis alkuviikosta, että mulla on jossain niin kaukana kuin Ameriikassa asti sukulaisia. Siellä on isosisko (montako niitä jo on!?!) Iines, sen mies John ja pikku maltankoira Lilli! Lähetin Lillille joulupaketinkin. Olin mää kovin ihmeissäni kun yks ilta kun vietettiin rauhaisaa koti-iltaa niin velipoika toikin yllätyspaketin, Ameriikan isosiskon ovesta sisään! Sillä oli tonttulakki ja kaikkee ja se toivotteli hyvää joulua ja kaikki vaan tuijotti sitä suu auki ja minäkin olin ihmeissäni että kuka se oikein on ja mitä se täällä tekee. Sitten ne rupesi hihkumaan ja halailemaan ja päättelin, että se taisikin olla hyvä yllätys. Ollaan sitten tutustuttu tässä vähitellen, se on vaan niin kova komentamaan että vähän välillä pelottaa. Kuitenkin näin tuttavallisiksi ollaan jo käyty:

Mutta siltikin, mun paras kaveri on tietenkin äiti!:

Nyt mun täytyy mennä että sisko pääsee koneelle kattomaan millon Johnin lento saapuu, tänä iltana näen sen, mullahan on ihan hirveesti sukulaisia! Mä meen ihan sekasin!

Hyvää joulun odotusta, mitähän se paljon mainostettu pukki tuo?

Syksyn kuulumisia

Ompas mennyt kauan että en ole kirjoitellutkaan, on ollut niin kovasti touhua!

Ei oikein muistakaan mitä kaikkea on sattunut. Isosisko tuli meille hoitoon kun se on nyt jonkin aikaa pyörätuolissa. Ensin en millään osannut varoa ja häntäkarvat jäikin monesti pyörien alle. Vähitellen olen alkanut vähän säikkymään koko vekotinta ja väistyn pyydettäessä, ainakin jos sormia napsauttaa sivulle, isosisko opetti sellaisen tempun helpottaakseen elämäänsä.

Lähettelin kirjeitäkin tässä taannoin, se se oli hassua puuhaa kun piti puumerkkikin laittaa, tässä äidin ja minun taidonnäyte:

Viime viikonloppuna olin käymässä Impin luona. Impi on minun tyttöystäväni, ja tein sen Impillekin varsin selväksi yrittämällä hyppiä selkään aina tilaisuuden tullen. Naureskelivat että olen ihan munaton ja silti hypin tyttöjen selkään. Mitkä ne munat on?

Kotona olen vain köllistellyt, kuten kuva kertoo, tämä on lempiasentoni:

Sitten sattui sellainenkin hassuus että tuli sellaista valkoista höttöä maahan. Lumeksi sitä kutsuvat ja aina nauravat minulle kun se tarttuu kirsuun. Se on ollut hauskaa tavaraa, sitä voi syödä ja sen seassa voi peuhata ja ja ja! Tässä kuva siitäkin!

Heippatirallaa !

Mullapa onkin ollut ihan kiva työviikko. Olen koettanut olla ahkera vähän joka hommassa. Erityisesti vartiointi on ollut tapetilla koska synnynnäisenä rastuvahtina juoksin yhden kiinni ja kun toin sen kuistille oli äippä ihan haltioissaan. Se sanoi voi hyvänen aika ! Kai se tarkoitti, että olin saanut sen kiinni tarpeeksi nopeasti.

Viikolla mulla kävi vieraita. Blondi sisko toi yhden tosi hyvän tyypin, jolla tosin on jo vuosi ikää, mutta se vielä jaksoi teuhata. Mentiin pusikot läpi myötä- ja vastapäivään, pantiin osa lopuistakin istutuksista matalaksi, haukuttiin ja pidettiin hauskaa.

Tänään mentiin mökille ja sieltä metsään kamalan kivikon yli, että päästiin " puolukkaan "

En ihan tarkkaan tiedä mikä se puolukka on, mutta ainakin molemmat, sekä iska että äippä keräsi lehtiä ja havunneulasia sankoon poimuri nimisellä vehkeellä ja sanoivat,että siellä oli jo monesti kerätty. Minähän haistoin asian jo heti kun sinne mentiin.



Sitten siellä oli vielä joku muija (luulisin, kun sen nimi on Tuuli ) pannu oikein kunnolla hulinaksi ja kaatanu puitakin. Kiersin kaikki juurakot, muttei niissä kyllä ollu hajuakaan moisesta henkilöstä. Olis siellä ollu sieniäkin, mutta ei niitä voinu ottaa kun oltiin puolukkaretkellä ????

Möksälle (siis Huitsin Nevadaan) tuli vielä muitakin ja täytyi olla vähän mieliksi kaikille, muuten ei olisi saanut maistiaisia grillimakkaroista. Onhan niitä kaikenlaisia mökkiläisiä....... Minunkin täytyi vähän neuvoa blondisiskoa ja sen kaveria tuossa rapumertojen kokemisessa. Tosin minuakin haukututtaa moiset äyriäiset. Ensi viikonloppuna ne meinasi vissiin syödä ne pois sumpusta kuleksimasta jonkun votka nimisen mausteen kera. No.... Omapahan on häppeensä.





Huomenna on päivä uus ja kattotaan mitä se tuo tullessaan. (Ei tää nyt ainakaan tämän pahemmaksi voi mennä.)