Ette ikinä arvaa ????

Minäpäs kävinkin eilen sukukokouksessa ihan herrain Helsingissä asti ! Ette usko miten hirmu kiva päivä mulla oli. Iska lähti kuskiksi, kun mulla ei oo vielä ajokorttia. Näin siellä velipojatkin.



Keli oli hieno, voi että minä tykkäsin ! Iska sanoikin, että kylläpä on koiranilma.


Sitten siellä oli semmonen katselmus. Me päästiin pellonreunalle seisomaan, ei tosin ihan yksin. Minunkin piti ottaa se Viivi-siskon Jarmo juttukaveriksi. Sille pantiin numerolappu rintaan, etten minä vaan hukkaa sitä sinne tungokseen. Oli meitä aika pitkä rivi.








Sitten sielä pyöri semmonen nainen, joka oli kuulemma tuomari. Se käveli ja kurkisteli meitä pää kallellaan. Minä olen aina luullut että semmoiset tuomarit on pitkällekoulutettuja ja sivistyneitä, mutta arvatkaas mitä, tuo härski täti rupes KOURIIN MUN MUNIA !!!

Sitten ne jako jonkinlaisia nauhoja ja sitten odoteltiin ja sitten toisenvärisiä nauhoja ja käveltiin ja juostiin edestakaisin ja mulla oli aika homma saada se Jarmo juokseen siihen suuntaan ja sillä puolella missä minä halusin ja sitten siksakkia, eikä se kyllä yhtään onnistunutkaan, mutta jospa tuo vielä oppisi, kun minä vähän sitä opetan. Viivi-siskokin tuli kentän reunaan kattomaan, kun se on enempi semmonen välineurheilija.

Koiranilma jatkui koko ajan. Täällä kotona lumi sataa taivaalta alaspäin, mutta siellä se tulee jostakin vaakasuorasti, ja sitten me seistiin semmosen teltan edessä kuuntelemassa tuomiota ja minä vähän ajattelin, että noinkohan me tästä ehdonalaisella selvitään, kun tuo Jarmokaan ei oikein totellu, vaikka vaikka minä koitin sitä kiskoo.

Sitten me taas odoteltiin ja tutustuttiin, vaikka siellä olikin hajuja, niin, ettei niitä kaikkia uusia tuttuja edes hajulta muista, mutta nuo velipojat oli kyllä aika kivoja, olis tietysti ollu kiva nähdä siskotkin, mutta aina ei voi onnistua.



Sitten minä vielä kerran juoksetin sitä Jarmoo, että jos se vaikka alkaisi oppia, ja sittenhän se menikin jo vähän paremmin, vaikka se olikin vähän eri mieltä suunnista, sun muista. Sitten me seistiin vielä siinä rivissä ja sieltä pyrystä ilmestyi täti, joka antoi Jarmolle sinisen rusetin, kun se lopultakin alkoi oppia.



Ihmiset taputtikin sille niin, että sohjo rukkasista sinkoili. Kyllä nämä sukukokoukset ovat sitten hauska harrastus !!!!!



Siellä kaikilla oli niin mukavaa....................................oi jospa oisit saanut olla muukaaanaaa !!!!!!!